Varoitus! Tämä postaus sisältää paljon ompeluselostusta, jotta muistaisin myöhemmin, miten EI kannata tehdä vanupukua.
Mulle kävi tämän pikkuisen satutätin vaatteiden kanssa vähän hassusti. Ajattelin koko kesän, että vaatettahan riittää enkä yhtään muistanut, että kaksi vuotta sitten kyllästyin useimpiin kolme-neljää kierrosta nähneisiin pikkuistuksiin, että myin osan kirpparilla ja paljon isomman osan lahjoitin Uffin tyypeille tuonnen kunnan toiselle laidalle.
Nytpä olenkin kiertänyt ahkerasti netti- ja livekirppareita, mutta päätin pistää hössäkäksi ja ommella muutaman pikkuvaatteen itsekin.
Ostin yhden äitiyspakkauksen vanupuvun eurolla muistaakseni (käyttämättömän jopa), mutta sen laimeaa väriä ja yksinkertaista(ko?) muotoa katseltuani päätin lisätä sille kuoret päälle. Ja tämän näköinen on lopputulos:
Tämän pieni toimenpide osoittautui paaaljon luultua suuremmaksi projektiksi. Leikkasin ensin resorikantit lahkeista, hihoista ja hupusta. Ratkoin irti vetoketjun. Sitten leikkasin ruskean collegeni paloiksi. Lisäsin käyttäajan lisäämiseksi pitkähköt resorit hihansuihin ja lahkeisiin. Huppuun oli myös pakko laittaa resori, kun se lyheni alussa. Hupun vuoreen laitoin elefanttitrikoota. No, ihan hyvä tästä tuli, käyttökelpoinen ja paljon paremman värinen kuin alkuperäinen. Vetskari ja hupun sisäpuoli eivät kestä läheistä tarkastelua.
Kaiken kukkuraksi totesin pukua sovittaessani, että tämän käyttöikä jää luultavasti lähemmäs yhtä kuin kolmea kuukautta, kuten olin ajatellut. Tuo satutäti on niin pitkäselkäinen...
Hommasin itselleni neppipihdit (sellaiset ihan oikeat, lidlin pihtejä ei lasketa, kun niihin ei löydy sopivia neppejä enää sen 50 mukana tulleen lisäksi). Nyt piti tietysti miettiä, missä niitä tarvitaan. No, bodeissa tietenkin.
Mulla on joku lievähkö vaaleanpunaista karsastava kausi menossa, mutta laitoin silti norsuille hempeät kanttaukset, jotta ihan kaikkien ei tarvitsisi kysyä, onko siellä tyttö vai poika. Harmi vaan, ettei kangas riittänyt pitkiin hihoihin, kun niitä näin talvea vasten tarvittaisiin. Toiseen bodyyn valittiin isompien kanssa sydämiä ja tämä onnistuikin yli odotusten. Jopa resorit meni nätisti. Sen alla on tilkkupeiton tekele, jota aloin askarrella, kun halusin käyttää ne viimeisetkin tilkkuset noita norsuja. Mukana myös yksi ostettu pingubody, joka joutui askarreltavaksi, kun sai eka pesussa jo punaisista resoreista väriläiskät pariin kohtaan. Peitto on vielä kesken. Ensin pitäisi ostaa vanua väliin ja taustakangas on valitsematta, mutta eiköhän siitä tule hyvä peitto turkooseihin rattaisiin. Sävy sävyynhän sen pitää olla.
Ihastuin tuohon vauvaleggarikaavaan niin, että tein toisetkin. Resorit ovat kyllä ihan samaa väriä keskenään, vaikka kamera muuta yrittää uskotella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lähetäpä terveisiä! :)