Syysloma

Tällai kotiäitinä ei syysloma ole kovin suuri merkkipaalu, varsinkaan kun en saanut parempaa puoliskoani uskomaan, että kannattaisi lähteä reissuun. Ei, me rytyytettiin kottikärryjä ja heilutettiin lapiota kotipihassa. Siinä kohdin eniten, mihin tulee autokatoksen ja varaston vasen etunurkka. Kolme päivää lapioitiin, neljäntenä uskottiin, että kaivuria tarvitaan, viidentenä se jo tuli käymään ja teki homman loppuun 20 minuutissa. Olisi luultavasti tehnyt koko homman puolessa tunnissa. No, se siitä, mutta ehkä hiukan tuli lihaskuntoa kasvatettua kuitenkin.

Ei me maltettu kuitenkaan olla pientä reissua tekemättä, kun tiedossa oli askarteluaarrereissu äidille ja serkkuloma Annille. Aarrepaikkaan piti olla käteistä ja puolisensataa jöröä matkassa sinne suunnistin ajatellen, että ehkä noin puolet käytän. No, kaik män, täytyy tunnustaa ja ison kassillisen kanssa palasin kotiin. Mukana tuli monenlaista, värikyniä, leimasimia, liimapuikkoja, helmiä, liimapuikkoja, kangasvärejä, pullovärejä, liimapuikkoja jne. Myyjäkin hiukan ihmetteli, että kuinka joku saa kulumaan 20 puikollista liimaa järjellisessä ajassa. Helposti, sanoin minä, eikä minun edes tarvitse itse paljon auttaa!

Pikkuisen olen ehtinyt ommellakin, mutten mitenkään tarpeeksi. Serkkupoika sai tilauksesta dinolakin. Oli kiva kehitellä kaavaa ja onnistuakin jotakuinkin. Kuvassa lakki vielä hiukan kesken Keidu-sovittajalla.

Myös Ulla-serkku sai uuden apinapipon, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja onhan sekin melkein ompelua, että ostaa kankaita. Tässä yhtenä yönä moni nettikangaskauppa vietti Kankaiden yötä ja hyvät tarjoukset houkuttelivat minutkin tilaamaan useampaa kangasta. Sitten tarttis vielä ostaa sitä ompeluaikaa lisää, ettei jää uutuudet kaappiin roikkumaan.

Mutta. Syyslomaviikon loppu lähestyy ja arki alkaa. Ehkä nyt taas ehtii, varsinkin kun autokatoksen ja varaston pykääminen päätettiin siirtää kevääseen.