Ompelupalapeli

Minulla oli (no, pakko myöntää, että on edelleenkin) paljon ihania kankaita. Monet niistä vaan pikkuisina palasina, jotta niistä saisi kovin paljon aikaan. Tässä joku viikko takaperin ryhdyin kuitenkin mallaamaan kaavojen osia noille palasille. Syntyi kangaspalapelejä, mm. tällaista:

Metsolan helistimiä riitti etukappaleeseen. Takakappale onkin sitten koottu kolmesta osasta. Ei se edes näytä pahalle, vaikka vähän pahaa pelkäsin. Kaava näihin on piirretty vanhoista potkareista. Kun nää oli ehkä toista kertaa jalassa, niin isänsä tuli töistä kotiin ja alkoi höpöttää tytölle, että aurinkotikkarihousutko ne jalassa on. Siispä aurinkotikkareita:

Seuraavaksi laatikosta kurkisteli marimekon raitoja (juu, niitä riittää, vaikka kuinka paljon olen ommellut ja vähän myynytkin pois). Kun mitään valkoiseen raidoitettua ei olisi riittänyt koko vaatteeseen, niin siispä yhdisteltiin. Punainen riitti vain hihoihin (olisin halunnut etukappaleeksi) ja musta vain etukappaleeksi. Takakappaleeksi löytyi tummansinistä. Tästä tuli tän hetken suosikkibody (mun mielestä).

Ja viimeisimpänä aloin tehdä mekkosta ruskeasta helistimestä. Sitä oli vaan tosi pieniä paloja, joten piti keksiä ihan oma malli. Yläkaarrokkeisiin riitti minipalat. Mekko-osat löytyi myös ja kun hihoihin ei riittänyt tarpeeksi pituutta, niin niihin tuli vähän rypytystä ja pitkät resorit. Työ jäi kuitenkin vaiheeseen, kun huomasin, että kaula-aukosta tuli liian pieni ja kaiken huipuksi mekkokin on enää juuri ja juuri sopiva. Siispä se siirtyi keskeneräisten pinoon odottamaan parempia aikoja.

Kuvat on ihan huonolaatuisia, ei oikein lumian kamera yllä blogitasolle. Onneksi kuitenkin tuli kuvattua nämäkin, sillä nykyään kuvattava on oppinut kääntymään (vikkelästi) ja sätkii ja potkii sen verran, että tämänkään veroisia kuvia on vaikea saada.