Tuokioita

Neiti 3vee kerttuli oli saanut luvan pelata itse tietokoneella, kun pikkusisko nukkuisi ja isommat olisivat eskarissa. Tätä ei ole vielä tapahtunut usein, mutta neiti tietää kyllä mitä haluaa: "Äiti! Ensin minä pelaan papunettiä ja sitten guuglea."

No, pelattiin sitten kuitenkin pikkukakkosen pelejä. Tai äiti pelasi ja neiti piti kättä hiirellä äidin käden alla.

Neiti 1vee ei ole innokas kävelemään. Ottaa kyllä pakotetut kaksi, kolme askelta, jos palkintona on jotain herkkua tai vaikka tutti. Sen sijaan neiti mielellään vetelee keittiön laatikot auki ja tyhjentää ne muovikipoista, kattiloista tai vaikka riiseistä. Ja imuri laulaa... Osaapa tuo myös rikkoa äitien silmälaseja, kun siihen annetaan loistava tilaisuus jättämällä lasit lattialle sängyn viereen lepäämään.

Eilen yritin leikellä vähän kankaita. Lattialla se ei onnistu ollenkaan enää, koska pikkuneiti tietää, että äidin huomion saa aika kivasti, kun istahtaa kankaan päälle, rutistelee kaavapapereita ym. Siispä keittiön pöytä tyhjäksi ja kankaat siihen. Eipä kestänyt kauan, kun neiti istui pöydällä mun vieressä ja tyhjensi iloisesti höpötellen neuloja neulatyynystä. Ja minä en huomannut mitään, minä, joka aina väitän, että pystyn tehdä ainakin kahta asiaa kerralla tajuten silti samalla, mitä lapset puuhaavat...

Se siis osaa kiivetäkin jo. Seuraavaksi täytyy varmaan ommella yöllä. Tulee varmaan tosi suoria saumoja.

Äskeisen pelihetken jälkeen neiti 3vee lähti hiekkakasalle leikkimään ja neiti 1vee nukkui edelleen, niin päätin juoda kahvini rauhassa. Rauha päättyi hetken kuluttua oven paukaukseen ja rehvakkaan tokaisuun: "Äiti, mää kävin vähän heenevaakaissa!" Oli löytynyt vielä niistä muutamasta pystyyn jääneestä herneenvarresta muutaman palon. Taskut pullotti enemmän herneenvarsista kuin paloista kuitenkin. Käytiinkin sitten samantien repimässä loputkin varret ylös maasta ja harattiin rikkaruohoja pois samantien.