Sekalainen seurakunta lähinnä tilauksesta tehtyjä ommelluksia

Viime päivät ja viikot on olleet melkoista hulinaa. Tekemistä riittäisi ainakin kahdelle yhden sijaan. No, mitäs minä teen? Pakenen niitä kaikkia tekemisiä ompelujuttujen pariin. Ja saan aikaankin kaikenlaista:

Esikoinen on keväästä asti vaat... tarkoitan siis tietenkin nätisti pyytänyt saada itselleen monta hupparia ja farkkuja. Aluksi sanoin, että ommellaan koulun alkuun. Koulun alun uhkaavasti lähestyessä lupasin ilmojen viiletessä. Nyt ne sitten viileni niin, että päätettiin alkaa hommiin. Sopivasti uusimmassa lasten ottobressa oli useampi huppari, joiden parhaat puolet yhdistelemällä saatiin ensimmäinen versio kokeiluun.

Pehemiän pehmoisesta puuvillainterlockista tuli pehmoinen ja kaiketi mukava huppari, sillä se on päässyt ahkeraan käyttöön. Lisää on tulossa toiveväreissä, kunhan kerkiän/saan tilattua yhtä lisäkangasta.

Tilauksesta pikkuiselle miehelle peruspaita koossa 80cm:

Myös tilauksesta pienelle vastasyntyneelle tämä jumpsuit kokoa 50/56cm (kaava oma):

Olihan tuo pieni ja suloinen! Vetoketjun ompelukin sujui ongelmitta ja lopputulos oli nätti, kun hoksasin laittaa vetoketjupaininjalan oikein päin kiinni koneeseen (Ei se käyttöohje näköjään turha ole.) Olisiko ollut kolmas kerta, kun ompelin vetoketjua tällä uudella koneellani, niin oli kai se jo aikakin... :) Samanlainen, mutta vähän isompi on tulossa tästä kankaasta omalle "vauvalleni". Kangas on sellainen aarre, jota lopultakin vihdoin löysin ison palan kohtuulliseen (=ei kauhean paljon yli myyntihinnan) hintaan ja halusin siitä tehdä jotain ihanaa. Ikasyrin sydämiä nämä, joita on myyty useamman vuoden aikana monessa värissä, joista juuri tätä olen etsinyt kauan kirppareilta. 

Äidilleni olen ommellut tunikoita kaksin kappalein. Kankaat ovat marimekon tehtaanmyymälästä ja kaavat itse piirretty mittojen mukaan.

Tämä yksivärinen hihaton tunika sai parikseen yllätyksen. Muistatteko sellaisen ajan, kun kuljettiin puoleen sääreen ulottuvissa housuhameissa? Isäni salakuljetti jo keväällä äitini vanhan housuhameen minulle ja sain toimeksiannon ommella siitä jotain ja testata, vieläkö omistaja muistaa vanhan vaatteensa. Voin sanoa, että muisti. Ei mennyt monta sekuntia! :) Leikkasin vain lahkeet irti ja ompelin ne yhdeksi pötköksi, niin tuli just sopiva huivi.

Tein joskus kolmisen vuotta sitten itselleni mekon Eurokankaan palalaarilöydöstä. Kankaan jämät jäivät jo silloin odottelemaa pipopäiviä. Aika kauan saivat olla hukassa, mutta kun ne nyt löysin, niin toinen puoli palasta pääsi syksypipoksi. Koristeeksi vetoketjukukkanen, josta täytyy kyllä sanoa, että idea oli parempi kuin toteutus. Hyvä väri ei riitä, jos materiaali on niin tönkköä, että sitä hädin tuskin saa rypytettyä... :)