Nyt voi varmaan tunnustaa, että helle pääsi yllättämään. Olin luullut, että ehdin tulevina sadepäivinä paikata pienimmäisen hellevaatepulaa ennen heinäkuun helteitä. Jostain syystä meiltä puuttuu tuon 74-senttisen kokoiset kevyet vaateparret. Eilen illalla sitten kajosin kuviopuuvillapinoon ja löysin keltaraidan, joka pyysi päästä shortsihaalariksi. Homma eteni suunnilleen näin:
Pidin mallina 56cm -kokoisia (Joo! kymmenen vuoden takaa) housuja, jotka nyt ovat juuri sopivat ja käytössä caprileggareina. Yläosaan lisäsin pituutta niin paljon, että kappale ulottui kainaloon saakka. Reunasta jäi suikaleet, joista ompelin solmimisnauhat. Yläreunaa muotoilin niin, että etukappale on reilun sentin korkeampi kuin takakappale.
Ensin ompelin housut kuten normaalisti. Lahkeisiin taitoin 2,5cm sisäpuolelle ja ompelin sentin välein suorat ompeleet, joihin jätin pienet aukot kuminauhoja varten. Pujotin kuminauhat ja suljin aukot. Sama toimenpide yläreunassa, mutta taitoin sisäpuolelle 3,5cm ja laitoin kolme kuminauhakujaa. Lopuksi kiinnitin olkanauhat, joiden pituus n.24cm/nauha. Takapuolelle vähän lähemmäs toisiaan kuin etupuolelle.
Haalarista tuli ihan käyttökelpoinen, vaikka vartalo-osassa voisi olla pari senttiä enemmän korkeutta.
Ps. Tällainen Hugo-pöllö lenteli kakkosluokkalaiselta opettajalle, joka on opettanut neitiä ensimmäiset kaksi kouluvuotta. Jouluna opettaja sai kaksi kettupehmoa, Kullan ja Murun, joille ompelin samanlaiset vaatteet kuin
näillä veitikoilla aapiskirjassa on. (Kuvaa näistä veitikoista googletellessa huomasin, että joku muukin oli saanut saman idean. :)) Nyt neiti halusi itse tehdä tyynyn. Niinpä ehdotin, että piirrettäisiin kangastusseilla joku saman kirjasarjan hahmoista tyynyksi.
Hugo-pöllöhän se valikoitui, ja hienon pöllön saimmekin aikaan yhteistyöllä. Kynän tilalle vaihdoimme ruusun.
Hauska hellepuku, minäkin tänään helteen yllättämänä ompelin juuri samankokoista haalaria. Ja tosi hieno lahja opelle!
VastaaPoista