Pieni olkalaukku ompeluohjeineen

Minulla on opiskeluissa käsityökurssi meneillään ja meillä oli tehtävänä tehdä prosessikuvaus itse valitusta työstä ja dokumentoida se kuvin. Laitan kuvat tännekin, jos vaikka joskus olisi jollekin hyötyä. :) 

Suunnitelma, joka keikahti nurin

Olen pidemmän aikaa kaivannut töihin pientä olkalaukkua, jossa saisi kuljetettua avaimet ja kännykän. Nytpä siis oli sen aika. 

1. Leikkaa tarvittavat kappaleet. Näissä etu- ja takakpl on yhtenä pötkönä, joten pohjaan ei tule saumaa.
2. Jos haluat taskun etupuolelle, kuten minulla, niin leikkaa sekin ja ompele kiinni alareuna ja päärmää yläreuna. Itse laitoin siihen tuollaisen pitsin koristeeksi ja pienen lenkin nauhasta avaimia varten.
3. Tässä siis tasku kiinnitettynä ja päällikangas sekä vuori vierekkäin. Lettikangas on kierrätettyä puuvillaa topista.  Keinonahka taas jämäpala aiemmin tehdystä laukusta. 

4. Ompele lyhyet sivut yhteen oikeat puolet vastakkain. Jos pussin suulle haluaa esim. nappikiinnityksen, voi toiselle puolelle laittaa kappaleiden väliin nauhasta lenkin. 

5. Taita kappaleet niin, että saumat ovat vastakkain ja päällikangas ja vuori eri puolilla. Ompele pitkät sivut, mutta jätä vuoriin toiselle puolelle kääntöaukko. 

6. Jos haluat kulmiin sisennykset, taita tässä vaiheessa päällikankaan alakulma kuvan osoittamalla tavalla ja ompele sauma poikittain sivusaumaan nähden. 

7. Leikkaa kulma pois. Oma sisennys on vain n.1cm. Jos haluat leveämmän "pohjan", ompele pidemmältä. Siinä tapauksessa kannattaa pohjan leveys huomioida suunnitteluvaiheessa. Eli kappaleen pituus tulee olla haluttu korkeus x2 ja pohjan leveys. 

8. Käännä laukku ympäri kääntöaukon kautta. 

9. Päätin laittaa hihnaksi samaa materiaalia kuin taskun suulle eli ompelin vinonauhan yhteen ja sinne väliin tuon rypytetyn pitsin. 

10. Ompelin hihnan käsi kiinni. Sen olisi voinut kiinnittää myös vaiheessa 4 laittamalla lyhyiden saumojen väliin. 

Valmis!

Pikkuinen askartelu

Jääkaapin ja pakastinkaapin ovet olivat taas kerran täyttyneet kaikenlaisista lippulapuista. Kun magneetit loppuivat kesken, niin lapset hakivat käyttöön vuosia vanhat kirjainmagneetit. Siedin niitä näköpiirissäni aika kauan, mutta tänään lukujärjestykset, orkesteriaikataulut, liikunta-aikataulut, synttärikutsut ym. siiryivät teipattuina kaapin oveen eteisen puolelle. On muuten siistimmän näköinen ratkaisu kuin lerpattavat laput tupakeittiössä joka kulmalta näkyvissä...

Koska laput lähtivät, pääsivät myös kirjainmagneetit eläkkeelle. Samantien huomasin kuitenkin mahdollisuuden käyttää niitä raukkoja uudelleen, kun juuri hankitut washiteipit olivat esillä magneettien vieressä.

Pieni paperinpala kirjainta peittämään ja teippiä nätisti vieriviereen. Eipä uskoisi, että on samat kirjaimet kyseessä! (Tytöt "uhkasivat" askarrella kaikista (kahdestakymmenestä) hienompia, niin arvatkaa vaan, mitä lähipiirin lahjapaketeista löytyy.)

Syksy on mennyt ihan älyttömän nopeasti eli aikaa tuotosten bloggaamiseen ei ole jäänyt. Kaikki on kuitenkin - kiirettä lukuunottamatta - hyvin kotirintamalla. Syyslomalla poikettiin lyhyt visiitti länsinaapurissa. Sieltä löytyi tuliaisena koko perheen pisteenkeräyspeli. Suoritetusta työstä/reippaudesta ym. saa pisteitä, jotka siirretään magneetteina (tässä se aasinsilta edelliseen askarteluun ;) näkyville. Kun koko perhe yhdessä on saanut kerättyä kuvion kokoon, hankitaan palkkio, josta on iloa koko perheelle.  

Ensimmäinen pistekuva kukka muodostumassa.

Lisää töihinlähtöön valmistautumista

Jostain kummallisesta syystä mun työkalenterin kannet ovat aina ihan vääränväriset. Joinakin vuosina olen koristellut ne perheeni kuvilla tai muuten vaan tarroilla, mutta tänä vuonna päätin ommella uudet kuoret. Kankaaksi valikoitui siksakia ja tekstit piirtelin kahdella eri vahvuisella tussilla. Melko hyvin onnistuin kirjoittelussa. Tosin heti, jos kynän vauhti hidastui, niin väri alkoi levitä, onneksi ei kuitenkaan kovin pahasti. 

Kansien rakenne on yksinkertainen, mutta tässä pari pientä kuvaa sisäpuolelta, joista selviää rakenne ompelevalle. Tämä on kyllä tosi yksinkertainen tehdä, vaikka ei olisi kovin paljon ommellutkaan. ;)

 Sitten vaan odottamaan kouluvuoden alkua! (Ihan vaan pientä jännitystä aloittamiseen aiheuttaa pienimmälle yllättäen puhjennut vesirokko. Eli neiti neljäveellä se olisi sitten juuri koulun aloituksen aikaan...)

Reputusta

Kohta se taas alkaa. Reppuja rivissä kotona, reppuja rivissä töissä. Tai kun olisivatkin aina rivissä eikä tarvitsisi etsiä mitä kummallisimmista paikoista...

No, tästä aasinsilta siihen, että olin ajatellut tehdä itselle repun ennen töiden alkua. Rimakauhu piti minut kuitenkin poissa työstä, vaikka materiaalitkin oli hankittu jo kevään mittaan. Onneksi (?) isoin koululainen alkoi vaatia itselleen reppua, niin tuli vähän harjoiteltua sillä ja samalla vauhdilla sitten puskettua itsellekin se oma reppu. Vaikka nahkan ompelu sujui paljon paremmin kuin pelkäsin, niin olihan näissä sen verran näpertelyä, että kelpaa taas hetken pakertaa peruspaitojen ja -pöksyjen merkeissä.

Tyttären reppu koottu pappansa vanhan nahkatakin, mammansa vanhan verhon ja marimekon uuden markiisin paloista. Lähtökohtana oli "löysä" reppu, joka on kangasta ja nahkaa taskuissa. Yksi ilta ja aamupäivä selattiin pinterestiä (kannattaa tutustua tuohon sivustoon, jos ei vielä tunne; koko elämänkirjon kattava ideapankki tuntuu olevan) ja toiveet alkoivat olla konkretiaa.

Takista leikattiin pohja ja kaitale alareunaan. Kivasti sain selkäpuolelta säästettyä valmiita tikkauksiakin reppuun. Remmit ovat myös sellaisenaan takin helmasta. Repun pohja on kulmista pyöristetty suorakulmio ja muuten ihan suora pussi. Pussin suulla on nyörikuja ja siitä nyöri, jolla pussi kiristetään.

Koska reppu on jo tehnyt yhden reissun ja odottaa nyt tässä pakattuna tulevaa rantalomaa, niin sisus jää kuvaamatta. Hihnat ovat ihan ostettua laukkunauhaa, jotka päällystin yläosasta nahkalla. Hihnaan roikkumaan pääsi neidin itse ompelema pöllö omalla kirjaimella. (Pöllö on peräisin PaaPiin logosta, joka meille kotiutui aiemmin talvella ommellun koiran kankaan mukana.) 

Seuraavaksi vuoroon pääsi musta takki ja oma reppu. Lähtökohta oli tämä. 

Repussa on pohja/sivukaitale sekä etu- ja takakappaleet. Pohjaan ja takakappaleeseen silitin kiinni tukihuovan, jotta kassi olisi enemmän jämäkkä. Sisus on tässäkin vanhaa finlaysonin puuvillaa. Takista käytin hihat isompiin kappaleisiin, hihojen tampit läpän kiinnitykseen ja povitaskut. Taskuja oli kaksi, joista toinen kassin sisällä, vilahtaa alapuolella kuvassa. Toinen, vetoketjumalli, taas on upotettu sivukaitaleeseen. Kolmas tasku edessä on sitten omaa käsialaa. Idea mieheni repusta, jossa edessä pystysuuntaiset vetoketjutaskut. Tämä tasku on iso, ulottuu vetoketjusta sivusaumaan saakka.

Tähän kassiin en laittanut remmejä nahkasta vaan pelkästä laukkunauhasta. Remmien soljet kuitenkin pelastin nahkatakista. Eiköhän tämän kanssa kehtaa taas palata sorvin ääreen kahden vuoden tauon jälkeen! 

Ps. Meillä on nyt oikea terassipöytäkin. Tai oikeastaan kaksi.
Ja kahdeksan tuolia. Enää puuttuu se terassi. :)

Kesän puuhailuja

Tänä kesänä meillä on

leivottu, 

maalattu,

lapioitu,

tehty hiekkakakkuja,

ihmetelty luonnonilmiöitä,

nukuttu ulkona päikkäreitä,

puistoiltu,

piirretty paperin puuttuessa puupaloihin.

Kylmän kesän lämpimät paidat

Talvi vei mennessään blogi-innostuksen. Kevät veti pihalle ja tämä rouva on lapioinut kevään ja alkukesän mittaan kuutioittain hiekkaa ja multaa ja siirrellyt harkkoja ja muurikiviä ja pihakiviä ja mitä lie vielä muutakin. Pihamme alkaa saada lopullisia rakenteita.

Toki ommellutkin olen. Kevät- ja kesähepenettä lapsille ja jotain tilausompeluita. Täytyy yrittää kuvata niitäkin, kunhan sattuvat samalle reitille kameran kanssa. Tai oikeastaan pitäisi kai sanoa, että kunhan sää lämpenee ja niille löytyy käyttöäkin.

Nämä samistelupaidat piti kuitenkin ommella heti juhannuksen jälkeen, ennen reissua, kun sää ei näyttänyt suosivan sitä. Eikä kyllä sitten suosinutkaan! Sadetta, kylmää, tuulta, mokoma!

Mutta mökillähän aamu aloitetaan aina jumpalla: 

Aamuvarhaisella peikkopoika,

kädet ensin ylös kohottaa.

Vuorotellen polviansa nostaa

ja sormiansa vielä ravistaa.

Hetken vielä hyppii tasajalkaa,

se veren kuulemma saa kiertämään.

Sitten vasta venyttely alkaa,

hän maata kohti syvään kumartaa.

Hän venyttää, hän pyllistää.

Näin on venytellyt peikkopoika,

on peikkomamman vuoro aloittaa.

Peikkomamman aamujoogat jäivät kuvaamatta (lie parasta niin), mutta nämä mun ihanat tytöt ihanissa uusissa paidoissaan sain ikuistettua. Tämä pikkulikan tuutticollege lie yhtä viime aikojen suloisimmista hankinnoista. Rusetticollari on vähän vanhempaa, mutta edelleen yhtä ihanaa. 

Ai miten niin väärinpäin?

Kaikki peikkoseni eivät halunneet kuosipaitaa, vaan laitettiin sitten yksivärisiin silityskuvat. Toiseen tämä bambi, toiseen tähti.

(Jos tällaisen leikkaaminen ei ole mielipuuhaani,
niin silitys vasta inhottavaa onkin.
Lopulta kuva pysyi paikallaan, mutta nyt kerran
nurinpäin pestynä sorkat ovat jo irronneet kankaasta.)

Muokataan vanhasta uutta

Viime viikot ovat vierähtäneet kaiken muun paitsi ompelun parissa. Jotain pientä kuitenkin ja teemana on ollut kierrätys. 

Miesten xl-kokoinen t-paita, käyttämätön tosin, päätyi tunikaksi noin koossa 150cm:

Hihat pois ja sivujen muotoilua. Helma ja olkasaumat jäivät alkuperäisiksi. Hihat soiroksi spiraalina ja pääntien resorikin suoraan uusiokäyttöön. Ei jäänyt isoa kekoa roskakangasta!

Soirot rypytin rypytyslangalla ja muotoilin tekstiksi. Ensin kirjoitin tussilla JOY-sanan paitaan ja sitten ompelin viivojen päälle kapealla siksakilla.

Valmis tunika on aika yöpaitainen. Tyttö kuitenkin tykkää vyön kanssa.

***

Toinen projekti oli hiukan pienempikokoinen. Siskoni toiveesta leikkelin resoreista kulahtaneen 110senttisen velourtakin paloiksi, koska kangas on unelmanpehmeää ja säilynyt tosi hyvänä pitkästä käyttöajasta huolimatta.

Ensin hihat irti. Sitten päälle bodyn kaavat malliksi ja palojen leikkely reiluilla 1,5-2cm saumavaroilla, jotta tulee väljyyttä. Säilytin sivusaumat ja taskut, jolloin taakse oli pakko tehdä pystysauma. Huppu oli alkuperäisessä niin pieni, että leikkasin sen irti sellaisenaan. Kännykkäkuvat ovat ihan ala-arvoisia, mutta ehkä niistä näkee idean. 

Valmiista takista tuli mielestäni suloinen. Resorit on uudet, kotimaista raitaresoria. Raidat oli yllättävän helppo kohdistaa. Vetoketju ei ole tästä alkuperäisestä takista, mutta jostain roskiin menneestä olin senkin pelastanut, kun oli ihan ehjä ja värit säilyneet. Kokoa tällä takilla on noin 68cm eli juuri viikon täyttänyt tuleva käyttäjä joutuu vielä hiukan kasvamaan, ennen kuin saa tämän itselleen. 

Lisää näitä projekteja on tulossa, sillä eskarilaiseni perivät juuri serkultaan kasan mekkoja, joissa lähtemättömiä tahroja. Jotain tahrat piilottavaa/poistavaa niistä on tarkoitus väsätä kesäksi. 

Kaukalopeitto oman mallin mukaan

Aa, pee, cee, dee, ee, väks kee, mennää eväsretkelleee... 

Näinpä laulelee mun ihana kolmevuotias kiukkupussini eräänä päivänä. Oltiinhan me eväsretkellä käytykin jo kevätkelien tultua. Vaikka maa oli vielä kurainen ja piti pysyä liikkeessä, jottei tulisi kylmä, niin auringonpaiste ja pullomehu pelasti. 

Ompeluiden kuvaaminen on viime aikoina jäänyt taka-alalle, mutta tämän hiukan isomman projektin kuvasin. 

Minulta pyydettiin pian syntyvälle vauvalle jonkinlaista keväistä, avattavaa kaukalopeittoa. Sehän tarkoitti google-vierailua, jonka seurauksena syntyi tällainen peitto. Kangas on ohutta ja notkeaa villaa, tausta tilkkuilupuuvillaa. Jalat pujotetaan tuon yläkuvassa näkyvän pussin (=läppä, joka on alareunasta ja sivuista ommeltu kiinni peittoon) ja sivut taitellaan vauvan suojaksi. Kiinnitys on tarroilla. Lämmön yllättäessä peiton voi avata näppärästi. 

Yläreunat saa kiinnitettyä vastakkain neppareilla, jolloin muodostuu huppu. Luultavasti tämä toimii aukinaisenakin, kun on tarpeeksi lämmintä.

Kevätpipot tytöille

"Äiti, mä tartten uuden pipon!" "Miks toi aina saa uuden?" "Mulle kans, kun muutkin sai!" jne. Jos sinulla on useampi lapsi, niin kuulostaako tutulta? Tälläpä kertaa olin jo etukäteen varautunut tilanteeseen ja varannut kokonaisen illan pipottamiseen. 

Eturivissä "välimallien" päähineet, ylärivissä koululaisten. Ihan itse saivat valita kankaat ja kuviot ynnä tupsujen värit. Jos tästä jotain voi päätellä, niin kuosivalinnat on tulevaisuudessa helpompia kuin nykyään. Mustaa sen olla pitää! Raksu-pipo jäi ilman tupsua ja siitäpä syntyi iso haloo, mutta onneksi kangaskaverit pelastaa ja raksu sai parikseen valkoisen tupsun! :) 

Pieninkin sai muuten omansa, mutta se hävisi nenän alta sillä välin, kun etsin siihen sopivaa tupsua. Nähtiin vilahtavan neidin päässä noin minuutin kuluttua, mutta piiloutui sitten. Ehkä meillä pitäisi siivota, jotta se löytyisi?

Ihan huikean hienoja kevätpäiviä on vietetty tällä viikolla ja laskettu pienimpien kanssa liukumäkeä kotikirkon puistossa. Lämpötila lie huidellut kymmenen asteen paremmalla puolella.

"Memma i-te! Aakka! (harakka)"

Liukumäkeen - keinuun - junaa katsomaan jne.

Ps. Siitä tasapuolisuudesta sitten tiedä. Isäntä taisi ainakin olla mustasukkainen ajankäytöstä, kun minä (tai saumuri) kuulemma vastaan srr, srr hänen jutteluyrityksiinsä. :)