Kaksi vuotta on ihana ikä! Alkaa löytyä itsenäisyyttä ja sitä omaa luonnetta. Tokikin kaikki tämä näyttäytyy usein kiukun muodossa. Eihän itsenäinen kaksivuotias voi hyväksyä, että äiti tulee pyyhkimään vessareissun päätteeksi, saati sitten auttaa sukan pukemisessa!
Kaikkein eniten ihastelen kielellistä luovuutta. Tänä aamuna menin kurkkaamaan, joko kaksi nuorinta olisivat heränneet. Siellähän nuo pötköttelivät rinnakkain ja isosisko jutteli vauvalle. "Seema onkin pikku vauva, lällällällää..." Kyselin, onko typy itse iso tyttö, niin vastaus oli, että "Keetu on iso vauva, anna äiti tutti." (Tutti "hävisi" tässä muutama päivä sitten.)
Eilen illalla mentiin ulos pimeän tultua. Kesti hetken tajuta, mitä tyttö tarkoitti, kun hädissään selitti, että "joku on sammuttanu valot". Tänä aamuna ei halunnut sitten lähteä isosiskojen matkaan pihalle ilman äitiä, kun "joku voi taas sammuttaa valot". Ei ole helppoa sopeutua talven pimeyteen pienelläkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lähetäpä terveisiä! :)