Kuolantorjuntayksiköstä, terve!

Näillä pikkuisilla on jossain vaiheessa tapana ryhtyä tuottamaan kovasti sylkeä. Yleensä se liittyykin hampaiden tuloon. Tämä meidän pikkuinen rupesi puuhaan kuitenkin jo tuossa 2,5 kuukauden iässä ja sellaisella volyymillä, että oli pakko alkaa kuolantorjuntaan. Eihän sitä kuolaa tietenkään ehdi nieleskellä, kun pitää koko ajan suuntaan jos toiseen virnistellä ja kikatella. Kaulan ympärille yritettiin viritellä harsoja ynnä muita kankeita juttuja. Kyllähän ne paitaa suojaavat sen hetken, kun siinä pysyvät.

Onneksi kuitenkin lapsen äiti on valveutunut käsityöblogien seuraaja ja nähnyt siellä usein kuolaliinoja. Siispä tuumasta toimeen ja liinoja leikkelemään. Kaksi trikoota kuulosti sopivalta. Ei olisi liian paksu, mutta pikkuisen kuitenkin imisi kuolaa. Tekaistiinpa heti kerralla kuusi liinaa hiukan eri värisistä jämäkankaista ja nepparit niskaan kiinnittimiksi.

Todellinen käyttäjä vielä päiväunilla (ja totta puhuen näin saatiin kuolaton sovituskuva).

Ja sitten heti testaamaan. Liinat olivat ihan sopivia, osa sen verran suurempia, että kasvunvaraakin riittää. Lappu kaulaan ja kuolaamaan. Tulos: 15 minuuttia ja rätti ihan litimärkä. Eli saisi ehkä ommella näitä vielä jonkun verran lisää. Leikkasinkin jo valmiiksi muutaman joustofroteisen, jotta imukykyä olisi hiukan enemmän.

ps. Pari päivää sitten leveä virnistys paljastikin leveän yllätyksen. Alhaalla komeili kaksi sokerimurun kokoista (ja näköistä) hampaanalkua. Eli kannatti vissiin kuolata.