Nyt päätin tehdä uuden yrityksen, kun viisivuotias prinsessa niin toivoi. Kankaat -ne leikatut- nähtyään totesi, ettei halua, joutaa kuulemma siskolle. Onneksi nuo kaksoset ovat siitä hyvässä iässä, että jos joku on toisen mielestä ruma, niin se ihan periaatteesta on omasta mielestä hieno. Eli kelpasi toiselle.
Lopputulosta piti vähän kypsytellä ja kerätä voimia vetoketku... tarkoitan vetoketjun ompeluun, kun se ei vauvan vanuhaalarissa sujunut niin mallikelpoisesti.
 |
| Ai miksi pitäisi hymyillä? |
 |
| Tää iso huppu on erityisen kiva. Kuljen nyt koko ajan huppu päässä. |
 |
Tulihan siitä kuitenkin ihan kelpo. Vetoketju meni ihan suoraan ja kangas ymmärsi olla ryppyilemättä (toisin kuin siinä vanuhaalarissa). Ja kangas ainakin on tällä kertaa laadukasta. Samaa on ollut jo pari vuotta käytössä isosiskon housuissa ja pysynyt hyvänä. Ostettu nimekkeellä laadukas kotimainen college. Malli otettu ottobresta 4/12, sellainen kapean lapsen malli, jossa oli vetoketju vain yläosassa, mutta muokattu siitä takiksi.
Takki nimettiin heti sydäntakiksi ja oli käytössä kolme päivää peräjälkeen, kunnes salaa eräänä iltana korjasin sen pyykkikoriin (ja missä se edelleen odottaa pesijää).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lähetäpä terveisiä! :)